LUMA SUOMI -kehittämisohjelmaan kuuluvassa Ymmärrystä ongelmanratkaisuun -hankkeessa on viime aikoina ratkaistu avoimia ongelmia muutamassa kymmenessä luokassa aktiivisesti vähintään kerran kuukaudessa. Hankkeen kehittäjät ovat kyselleet hankkeeseen osallistujilta heidän käsityksiään avoimien ongelmien parissa työskentelystä.
Miten alkuopetuksen oppilaita voisi parhaiten ohjata ongelmien pariin?
Jo ensiluokkalaisilla saattaa olla vahva vakaumus yhden oikean vastauksen periaatteesta. Työskentely lopetetaan, kun joku vastaus löytyy. Opettajat kuitenkin huomasivat oppilaiden tottuvan tilanteeseen, jossa vastausvaihtoehtoja on useita tai määrättömästi. Oppilaat kertoivat tämän jopa poistavan suoritusahdistusta.
Avoimissa ongelmissa on myös sellainen eriyttävä puoli, että oppilaiden ratkaisujen taso vaihtelee käytetyn ajan, harjoittelun määrän ja ratkaisukyvyn mukaan. Ratkaisun laadukkuus ei aina riipu ratkaisijan luokkatasosta. Monet kokeilijat käyttivät oppilaskummeja pienten oppilaiden yhteistyöpareina.
Avoimuus haastaa
Avoimien ongelmien ratkaisemisen tiedetään kehittävän oppilaan ajattelun taitoja ja ongelmanratkaisukykyä. Opettajat kertoivat, että olo oli aluksi epävarma, jos ei itse tietänyt tehtävän vastausta tai sitä, mihin ratkaisuprosessissa päädytään. Kun ongelmia käsiteltiin yhdessä opettajien kesken ennen tuntia, solmukohdat tulivat näkyviksi. Opettaja kykeni ongelman tuntiessaan keksimään oppilaille auttavia, eteenpäin ohjaavia kysymyksiä kertomatta ratkaisustrategiaa tai sanomatta vastausta.
Ongelmasta keskustelu on perustaito
Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että tehtävän käsitteet kannattaa aina käydä yhdessä keskustellen läpi ennen ratkaisuun ryhtymistä.
Jos ongelma osoittautui vaikeaksi, opettajat käyttivät usein ns. välitarkastelua, jonka aikana edistyneemmät oppilaat kertoivat ajattelustaan koko luokalle. Opettajat sanoivat olevan tärkeää, että ongelmasta puhuttaisiin yhdessä koko ratkaisuprosessin ajan ja loppuratkaisuun edettäisiin vaiheittain.
Oppilaiden onnistumista voi auttaa
Avoimessa ongelmassa ratkaisujen löytäminen ja onnistumisen ilon saavuttaminen on varmempaa, kun opettaja on panostanut kolmeen kohtaan:
1. Aloitusvaiheen selkeä ohjeistus varmistaa sen, että kaikki pääsevät työskentelemään ja tietävät tavoitteen.
2. Työskentelyvaiheessa jumiutunutta oppilasta täytyy auttaa eteenpäin. Opettajan tulee tuntea ongelma niin hyvin, että hän osaa tehdä oppilaalleen eteenpäin auttavia kysymyksiä ilman että kertoo ratkaisumenetelmän tai ratkaisuja. Oppilaan motivaatiolle tärkeä keksimisen ja saavuttamisen ilo jää syntymättä, jos hänelle tarjotaan valmis malli.
3. Luokan yhteinen koontituokio on tärkeä oppimistilanne. Oppilaat oppivat toistensa ratkaisuselityksistä ja opettajan koonnista. Yhteenvedossa kannattaa kerrata käytetyt matematiikan käsitteet.
Teksti: Sirpa Wass. Kuva: Raija Herrala.
