Raportointi

Intoa matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian opetukseen ja opiskeluun Laajennettu raportti kansallisesta LUMA SUOMI -kehittämisohjelmasta vuosilta 2014–2019

LUMA -yhdessä olemme enemmän!
Toim. Aksela Maija ja Lehto Saara

kansikuva: Veikko Somerpuro

Tämä on laajennettu loppuraportti. Alkuperäinen versio on julkaistu OKM:n julkaisusarjassa.

ALKUSANAT

Tulevaisuutemme perustuu korkealaatuiseen ja laajaan osaamiseen. Koulutuspolitiikan tavoitteeksi onkin asetettu koulutus- ja osaamistason nostaminen kaikilla koulutusasteilla, oppimiserojen kaventuminen ja koulutuksellisen tasa-arvon lisääntyminen. Matemaattisten tietojen ja taitojen sekä lukemisen kehittyminen muodostavat oppimisen kivijalan. Luonnontietieteiden ja matematiikan osaaminen on meillä kansainvälisten arvioiden mukaan korkeatasoista. Esimerkiksi PISA ja TIMSS –tutkimuksissa suomalaisnuoret ovat menestyneet hyvin, vuosituhannen alussa jopa maailman parhaiten. 2000-luvun alun jälkeen kuitenkin useissa OECD-maissa alkanut tulosten lasku on ilmennyt erityisesti Suomessa. Tulosten vertailu osoittaakin, että osaamisen lasku on ollut meillä osallistuvien maiden
suurimpia. Osaamisen tason laskemisen lisäksi huolestumista on aiheuttanut myös nuorten vähäinen halukkuus luonnontieteellisille ja matemaattisille aloille.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana LUMA-keskus Suomi -verkosto on toteuttanut kansallisen, kaksikielisen ja kansanväliseen tutkimustietoon pohjautuvan LUMA SUOMI -kehittämisohjelman vuosina 2014–2019. Lähtökohtana oli se, että tarvitsemme enenevässä määrin luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian osaajia. Kansallinen kehittämisohjelma on sisältänyt opetusteknologian hyödyntämistä, työelämäyhteyksiä, teknologiakasvatusta sekä matematiikan ja luonnontieteiden tutkivaa oppimista. Kentän toimijat ovat olleet aktiivisesti mukana, ohjelmassa on yhteisöllisesti opettajien kanssa kehitetty uusia tutkimuspohjaisia ratkaisuja varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen 6–16-vuotiaiden lasten ja nuorten kiinnostuksen lisäämiseksi.

Ohjelmassa mukana olleiden opettajien arvion mukaan syntyneet innovaatiot ovat sekä pedagogisesti että teknisesti toimivia. Ohjelman myötä syntyneet materiaalit sekä koulutus ovat tukeneet opettajien työtä ja auttaneet lapsia ja nuoria kiinnostumaan LUMA-aineiden opiskelusta. Ohjelma on siis onnistunut tavoitteissaan.

TIIVISTELMÄ

Tieteeseen nojaava yhteiskuntamme tarvitsee lisää luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian osaajia. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana LUMA-keskus Suomi -verkosto (11 yliopistoa) on vastannut haasteeseen toteuttamalla kansallisen, kaksikielisen ja kansanväliseen tutkimustietoon pohjautuvan LUMA SUOMI -kehittämisohjelman vuosina 2014–2019. Ohjelman päämääränä oli 6–16 -vuotiaiden lasten ja nuorten innostaminen ja motivointi aineiden opiskeluun, sekä heidän opettajiensa tukeminen vuonna 2016 voimaan tulleiden opetussuunnitelmien perusteiden käyttöönotossa. Ohjelmaa on ohjannut ja tukenut arviointiohjelma ja tutkimus.

Yhteisöllisellä toimintamallilla toteutettu ohjelma on onnistunut hyvin. Ohjelman 37 hankkeessa kehitettiin uusia ratkaisuja muun muassa eheyttävään opetukseen, projektioppimiseen, toiminnallisuuteen, tutkimukselliseen oppimiseen sekä digitaalisten ja muiden oppimisympäristöjen hyödyntämiseen. Materiaalit on julkaistu ohjelman verkkosivuilla kaikkien käyttöön. Ohjelman koulutuksiin on osallistunut noin 6700 opettajaa. Vuorovaikutteisia koulutuksia on järjestetty sekä lähikoulutuksina (263 koulutusta 64 kunnassa) että verkkokoulutuksina (13 MOOC-kurssia; 29 koulutuskertaa). Ohjelmalla on tavoitettu opettajia 80% Suomen kunnista.

Uusien ratkaisujen vakiintuminen osaksi päiväkotien ja peruskoulujen opetusta vaatii lisää yhteisöllistä ja osallistavaa koulutusta ja kouluttajien verkostoitumista eri puolilla Suomea sekä tutkimusta, myös mahdollista koulutusvientiä varten.

SISÄLLYS

1. Johdanto
2. Ohjelman suunnittelu, toteutus ja talous
       2.1. Yhteisöllinen toimintamalli
       2.2. Kehittämisvaihe (2014–2016)
             2.2.1. Uusia ratkaisuja innostavaan matematiikan, luonnontieteiden ja
                        teknologian opetukseen 37 kehittämishankkeessa
             2.2.2. Tuotetut materiaalit opetuksen tueksi
       2.3. Levittämisvaihe (2017–2019)
             2.3.1. Järjestetyt koulutukset ja koulutusmallit
                   2.3.1.1. Lähikoulutukset
                   2.3.1.2. Verkkokoulutukset 
             2.3.2. Levittämisen alueellinen tarkastelu: Ohjelma tavoitti noin 80            
                         prosenttia Suomen kunnista:
             2.3.3. Opettajien peruskoulutus ja muu levittäminen
       2.4. Ohjelman talous
3. Ohjelman arviointi ja vaikutukset
       3.1. Yleistä
       3.2. Kehittämisvaiheen seurantatutkimus
       3.3. Levittämisvaiheen arviointitutkimus
       3.4. Muu arviointi ohjelman tukena
       3.5. Tutkimus verkkokoulutuksiin liittyen
       3.6. Ohjelman puitteissa tehty muu tutkimus ja opinnäytetyöt
       3.7. Jatkuvuus: ohjelman vaikutukset LUMA-keskus Suomi
            verkostossa ja muissa hankkeissa
 4. Johtopäätökset ja tulevaisuuden kehittämiskohteet

Liitteet

Liite 1: Raportin työryhmä
Liite 2: Ohjelman johto, työntekijät ja yhteistyötahot
       Ohjelman kansallinen ohjausryhmä
       Ohjelman johto ja koordinointi
       LUMA-keskus Suomi -verkoston johtoryhmän jäseniä vuosina 2014–2019
       Kansallisen LUMA-neuvottelukunnan jäsenet
       Ohjelman hankevetäjät hankkeittain
       Ohjelman yhteistyökoulut ja -opettajat vuosina 2014–2016


1. Johdanto 

Matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian osaaminen on nyky-yhteiskunnassa ja tulevaisuudessa keskeistä. Lukutaidon ohella matemaattinen päättelykyky, ongelmanratkaisutaidot ja muut nk. 2100 -luvun taidot (21st century skills) muodostavat oppimisen vahvan perustan. Huolestuttavaa on, että näiden alojen osaaminen on suomalaisnuorten keskuudessa heikentynyt, myös heidän asenteensa alojen opiskelua kohtaan. Tutkimuksen mukaan oppilaiden asenteet oppiainetta kohtaan selittävät merkittävästi oppimistuloksia ja kiinnostus ohjaa valintoja. Opettajilla on keskeinen rooli tulevaisuuden tekijöiden innoittajina, ja he tarvitsevat tärkeässä työssään kaiken tuen uusien opetussuunnitelman perusteiden toteuttamisessa.

Kuva 1.Kehittämisohjelman päämääränä on 6–16 -vuotiaiden lasten ja nuorten innostaminen ja motivointi matematiikan, luonnontieteen ja teknologian opiskeluun, sekä heidän opettajiensa tukeminen uusien vuonna 2016 voimaan tulleiden opetussuunnitelmien perusteiden käyttöönotossa. Kuvaajat vasemmalta oikealle: Sofie Jokinen, Eeva Johansson & Sofie Jokinen

On tarve kehittää yhteisöllisesti opettajien kanssa uusia tutkimuspohjaisia ratkaisuja varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen 6–16-vuotiaiden lasten ja nuorten kiinnostuksen lisäämiseksi, innostamaan heitä valitsemaan näiden aineiden opintojaksoja lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa sekä lisäämään matemaattis-luonnontieteiden ja teknologian osaamisen tasoa ja osaajien määrää Suomen hyvän tulevaisuuden turvaamiseksi. Yhdessä olemme enemmän! ( LUMA-keskus Suomi -verkoston motto)

YHTEENVETO

Kansallinen LUMA SUOMI -kehittämisohjelma on sisältänyt kaksi vaihetta: 1) kehittämisvaiheen (2014–2016) ja 2) levittämisvaiheen (2017–2019). Siihen on osallistunut yhteensä 37 hanketta, jotka on valittu mukaan yli sadasta eri tahojen lähettämistä hanke-esityksistä. Ohjelma on toteutettu kolmessa nk. puiteohjelmassa: 1) Matematiikan tutkiva oppiminen ja opetusteknologia sekä työelämä (12 hanketta), 2) Luonnontieteiden ja ympäristökasvatuksen tutkiva oppiminen ja opetusteknologia sekä työelämä (15 hanketta) ja 3) Teknologiakasvatus: ohjelmointi, robotiikka ja tietoyhteiskunta (11 hanketta). Hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen on osallistunut satoja asiantuntijoita 11 yliopistosta, kouluista ja muista yhteistyötahoista. Hankevetäjiä on ollut yhteensä 74, pääosin yliopistoilta.
 
Ohjelman kehittämisvaiheessa kehitettiin 37 hankkeessa yhteisöllisesti uusia, tutkimuspohjaisia, lapsia ja nuoria innostavia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä 120 yhteistyökoulun kanssa. Uusia ratkaisuja kehitettiin muun muassa eheyttävään opetukseen ja monialaisuuteen, projektioppimiseen ja projektimaiseen työskentelyyn, ohjelmointiin, toiminnallisuuteen sekä tutkimuksellisuuteen ja tutkivaan oppimiseen. Useita digitaalisia oppimisympäristöjä hyödynnettiin opiskelun ja tutkimisen tukena.
Osallistuneet opettajat arvioivat uudet ratkaisut ja pedagogiset innovaatiot teknisesti ja pedagogisesti käytettäviksi. Kaikkiaan ohjelmassa tuotettiin yhteensä yli 800 sivua uusia materiaaleja, myös videoita. Materiaalit on julkaistu avoimesti ohjelman verkkosivuilla kaikkien käyttöön. Hankkeiden materiaalien keskeisimmät osat on laadittu sekä suomeksi että ruotsiksi. Kehittämisvaiheessa perustettiin myös nk. LUMA-kuntaverkosto opettajista lähiyhteistyöhön 13 LUMA-keskusten kanssa.

Ohjelmassa pyrittiin alueellisesti tasa-arvoiseen levitykseen: tavoitteena oli saada mukaan opettajia 80 % Suomen kunnista. Tämä tavoite myös saavutettiin. Levittämisvaiheessa (2017–2019) järjestettiin sekä lähikoulutuksia että verkkokoulutuksia. Kuntien opetustoimen ja koulujen rehtorien kanssa yhteistyössä toteutetut koulutukset arvioitiin parhaiten onnistuneiksi ohjelman aikana.

Koulutuksia järjestettiin kaikkiaan 292. Lähikoulutuksia järjestettiin yhteensä 263 ja 64 eri kunnassa. Lisäksi suunniteltiin 13 yhteisöllistä MOOC-verkkokurssia, joilla toteutettiin 29 koulutusta. Ohjelma tavoitti kaikkiaan 6747 opettajaa esikoulusta, alakoulusta ja yläkoulusta 243 kunnasta (noin 80% Suomen kunnista; tarkka luku 78,1%). Yhteensä 12 maakunnasta tavoitettiin keskimäärin yli kaksi opettajaa koulua kohden. Vain Ahvenanmaalla ja Päijät-Hämeessä tavoitettiin alle yksi opettaja per koulu. Hankkeet järjestivät myös opettajaopiskelijoille suunnattuja koulutuksia, joilla tavoitettiin noin 4000 opettajaopiskelijaa.

Karttatyöohjelman käyttö tuki merkittävästi ohjelman markkinoinnin ja koulutusten suuntaamista ja koulutuksiin osallistuvien määrän seuraamista. Verkkokurssien käyttö koulutusmuotona lisäsi myös opettajien tavoitettavuutta. Opettajia tavoitettiin tasaisesti kaikissa kolmessa puiteohjelmassa. Tavoitettujen opettajien opetusasteet vastasivat hankkeiden kohderyhmiä. Koulutus on auttanut opettajia kehittämään erityisesti sellaisia opetus/opiskelumenetelmiä, jotka auttavat oppilaita kehittämään luovaa ja kriittistä ajattelua sekä yhteistyön, ongelmanratkaisun ja tutkimisen taitoja.

Koulutetut opettajat ovat ottaneet hyvin käyttöön uusia ratkaisuja ja pedagogisia innovaatiota, esimerkiksi uusia innostavia opetusmenetelmiä. Niitä on sovellettu osittain myös opettajien peruskoulutukseen. Opettajankoulutukseen on myös syntynyt uusia toimintamalleja yhteistyöhön muun muassa koulujen, museoiden, kirjastojen ja elinkeinoelämän kanssa. Ohjelmasta on lisäksi julkaistu yli 80 tieteellistä tai ammatillista julkaisua, esimerkiksi opinnäytetöitä.

Kehittämisohjelma on lisännyt yhteisöllistä toimintaa LUMA-keskus Suomen toimintaan osallistuvien yliopistojen opettajankouluttajien ja tutkijoiden välillä, LUMA-keskusten, koulujen sekä eri yhteistyötahojen, esimerkiksi elinkeinoelämän välillä.

Saatuja ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä sovelletaan osittain LUMA-keskus Suomi -verkoston uusissa kansallisissa ohjelmissa LUMATIKKA(2018–2020) ja LUMA2020 (2019–2020) sekä kansallisessa StarT-ohjelmassa (2016–).

 

2. Ohjelman suunnittelu, toteutus ja talous

Kaksikielinen ohjelma toteutettiin kahdessa vaiheessa: 1) kehittämisvaihe (2014–2016; ks. luku 2.2) ja 2) levittämisvaihe (2017–2019; ks. luku 2.3). Uusia 37 hankkeessa tuotettuja oppilaita innostavia ratkaisuja kuvataan kappaleessa 2.2.1 ja toteutettuja materiaaleja kappaleessa 2.2.2. Ohjelman suunnittelun ja toteutuksen yhteisöllinen toimintamalli kuvataan luvussa 2.1 ja ohjelman talous ja sen käyttö luvussa 2.4.

2.1 Yhteisöllinen toimintamalli

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettamaan päämäärään “kehittää tieteelliseen tutkimukseen perustuva, kansainvälisesti korkeatasoinen toimenpideohjelma perusasteen koulutukseen sopivaksi” pääsemiseksi ohjelman suunnittelu ja toteutus on tehty yhteisöllisesti: noin sata asiantuntijaa on ollut mukana 11 yliopistosta ja opettajia yli sadasta koulusta.

Ohjelman kansallista toteutusta ja arviointia on ohjannut opetus- ja kulttuuriministeriön johtama ohjausryhmä. Sen käytännön suunnittelua, toteutusta ja rahoituksen käyttöä on ohjannut LUMA-keskus Suomi -verkoston johtokunta. Suunnitellussa on kuultu myös kansalliseen LUMA-neuvottelukuntaan kuuluvien noin 50 organisaation näkemyksiä.

Ohjelman johtajana on toiminut vuosina 2014–2019 LUMA-keskus Suomen johtaja, professori Maija Aksela Helsingin yliopistosta. Johtokunnan nimittämään ydinryhmään on kuulunut ohjelman kehittämisvaiheessa vuosina 2014–2016 hänen lisäkseen kolme nk. puiteohjelman vetäjää: professori Peter Hästö Oulun yliopistosta (matematiikan ohjelma), apulaisprofessori Pekka Hirvonen Itä-Suomen yliopistosta (luonnontieteiden ohjelma) ja professori Tapio Salakoski Turun yliopistosta (teknologian ohjelma) sekä ohjelman arvioinnista vastannut professori Jari Lavonen Helsingin yliopistosta vuosina 2014–2019. Ohjelman kehittämisvaiheessa yhteisölliseen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistui keskeisesti 120 yhteistyökoulua opettajineen. Ohjelmassa perustettiin myös opettajista nk. kuntaverkosto alueellisten LUMA-keskusten kanssa yhteistyöhön ja tukemaan ohjelman levittämistä. Valituissa 37 hankkeessa on työskennellyt yhteensä 74 hankevetäjää (Liite 2: nimet). Heidän roolinsa ohjelman onnistumisessa on ollut keskeinen.

Levittämisvaiheen (2017–2019) alussa koulutusohjelman käytännön toteutusta johti nk. Koulutusjohtajana ohjelman ydinryhmään kuulunut apulaisprofessori Pekka Hirvonen ja hänen avustajanaan koordinaattori Jenny Kolström Itä-Suomen yliopistosta. Syyskuusta 2017 alkaen koulutuksen koordinoinnista, markkinoinnista, viestinnästä ja raportoinnista on vastannut koordinaattori, FL Saara Lehto Helsingin yliopistosta ohjelman johtajan, professori Akselan ohjauksessa.

Myös tämän raportin toimittaminen on toteutettu yhteisöllisesti: lukuisia henkilöitä on ollut mukana sen kirjoittamisessa ja avustamisessa (Liite 1: nimet). Teksti on ollut avoimesti nähtävillä LUMA-johtokunnan jäsenten ja kaikkien toimintaan keskeisesti osallistuneiden keskuudessa, ja he ovat voineet halutessaan kommentoida tekstiä.

2.2. Kehittämisvaihe (2014–2016)

Yhteisöllinen kehittämisvaiheen toteutuksen suunnittelussa hyödynnettiin LUMA-toiminnassa hyväksi havaittua kehittämistutkimuksen (engl. design-based research) menetelmää, jossa tarpeiden ja uuden tutkimustiedon pohjalta asetetaan kehittämiselle tavoitteet, suunnitellaan yhdessä koulujen kanssa testattavat aktiviteetit sekä testataan ne yhdessä tai useammassa syklissä (Kuva 2). Uusinta tutkimustietoa sovellettiin muun muassa kiinnostuksesta ja motivoinnista, uusista oppimisympäristöistä, sähköisistä materiaaleista ja oppimisen tavoista.

Kuva 2. Kehittämisen tukena käytettiin työvälineenä yhteisöllistä kehittämistutkimusta (lähde: LUMA-keskus Suomen verkkosivut).


Ohjelman kehittämisvaiheen alussa kartoitettiin tarpeita ja olemassa olevia hyviä hankkeita. Keväällä 2014 asetettiin avoin haku hanke-ehdotuksille (ilmoitus muun muassa LUMA-sanomien ja sähköpostilistojen kautta). Hakemuksia saatiin 130 kappaletta, joista ydinryhmä (Liite 2: nimet) valitsi mukaan ohjelmaan yhteensä 37 hanketta (kolme hankkeista aloitti vuoden 2017 alusta). Hankkeissa työskenteli yhteensä 74 nk. hankevetäjää, pääosin yliopistoilta.

Ohjelman yhteisöllisessä kehittämisvaiheessa mukana oli 120 aktiivista koulua. Heidät valittiin mukaan avoimen haun sekä hankkeiden omien alueellisten rekrytointien kautta.

2.2.1. Uusia ratkaisuja innostavaan matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian opetukseen 37 kehittämishankkeessa 

Uusia ratkaisuja –opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä–oppilaiden innostamiseen ja motivointiin toteutettiin 37 hankkeessa uusien opetussuunnitelman perusteiden toteutuksen tueksi.

Oppilaiden –tulevaisuuden tekijöiden– osallistamiseksi aktiivisiksi ajattelijoiksi ja toimijoiksi hankkeissa käytettiin esimerkiksi toiminnallisuuteen, tutkimuksellisuuteen, kokeellisuuteen, havainnointiin, argumentointiin, oppilaiden omien kysymysten tukemiseen, keskusteluun ja kielentämiseen, ongelmanratkaisuun sekä pelilliseen oppimiseen liittyviä opetusmenetelmiä tai työtapoja. Useita digitaalisia oppimisympäristöjä (esimerkiksi oppimisalustat, mittausjärjestelmät, mikroskoopit, ohjelmointi) hyödynnettiin opiskelun ja tutkimisen tukena.

Uudenlaisia opettajankoulutuksen toimintamalleja työskennellä yhdessä koulujen opettajien kanssa kehitettiin muun muassa Koulutuksesta kouluun -hankkeessa ja Matematiikka ja luonnontieteet yhteiskunnassa -hankkeessa. Jälkimmäisessä tehtiin myös vahvasti yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa (ks. luku 2.3.3).

Eheyttävään opetukseen, projektioppimiseen, ohjelmointiin, toiminnallisuuteen ja tutkimuksellisuuteen liittyvät uudet ratkaisut olivat keskeisesti esillä lukuisissa hankkeissa. Seuraavassa on listattu hankkeita keskeisimpien kehittämisteemojen mukaan. Niitä käytettiin osittain myös muissakin hankkeissa.

Eheyttävään opetukseen ja monialaisuuteen keskittyi kahdeksan hanketta: Arkielämän ilmiöitä, Eheyttävää luonnontieteiden opetusta uuden opetussuunnitelman hengessä, Ihmisen ominaisuuksien mittaaminen fysiikan koululaboratoriossa, Checkpoint Leonardo Network, MAT-É-TEMA(T), Mitattu minä!, Mitä sitten? sekä Oppiaineet ja opettajat integroivaa tietotekniikan ja ohjelmoinnin opetusta.
Projektioppimiseen ja projektimaiseen työskentelyyn keskittyi viisi hanketta: Arkielämän ilmiöitä, MAT-É-TEMA(T), Oppiaineet ja opettajat integroivaa tietotekniikan ja ohjelmoinnin opetusta, Projektioppiminen yläkoulun matematiikassa sekä Ohjelmointia Arduinolla.

Ohjelmoinnin hankkeita oli yhteensä yhdeksän: Innokas – Innostutaan ja innovoidaan yhdessä, Mielekäs matikka, Ohjelmointia Arduinolla, Ohjelmointia kaikille, Ohjelmointi matematiikan opetuksessa, Ohjelmointia motivoivasti ja pelillisesti yläkouluun, Oppiaineet ja opettajat integroivaa tietotekniikan ja ohjelmoinnin opetusta, Pelinsuunnittelu, Robotiikka sekä Slöjd 2.0.

Toiminnallisuus oli keskeisenä teemassa viidessä hankkeessa: Ihmisen ominaisuuksien mittaaminen fysiikan koululaboratoriossa, Mielekäs matikka, Mitattu minä!, Mitä sitten? sekä Toimi ja laske.

Tutkimuksellisuutta ja tutkivaa oppimista käsitteli viisi hanketta: Hyvä kysymys!, Koulutuksesta kouluun, Metsästä mikroskoopille!, Tutki ja tuumaa sekä Öppna laboration i kemi- och fysikundervisningen.

Uusia ratkaisuja kehitettiin myös seuraavissa teemoissa: elektroniikka, itsearviointi, joustavuus, käsitteellinen ymmärtäminen, monilukutaito, peruslaskutaito, tieto- ja viestintäteknologia sekä työelämä ja työelämätaidot. Kehitetyt opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt materiaaleineen löytyvät ohjelman verkkosivuilta.

2.2.2. Tuotetut materiaalit opetuksen tueksi

Ohjelmassa tuotettiin yhteisöllisesti runsas määrä monipuolista koulussa testattua materiaalia sekä opettajille että oppilaille. Hankkeiden materiaalien keskeisimmät osat ovat saatavilla sekä suomeksi että ruotsiksi. Materiaalia kehitettiin ohjelman tavoitteen mukaisesti pääasiassa esi- ja perusopetukseen, mutta ohjelma tuotti myös joitain materiaaleja, jotka soveltuvat varhaiskasvatukseen ja lukioon. Aineistoa tuotettiin sekä kirjallisessa että videomuodossa.

Kaikkiaan ohjelmassa tuotettiin yhteensä yli 800 sivua uusia materiaaleja. Opettajien opetuksen suunnittelun ja toteutuksen tueksi tarkoitettua materiaalia näistä on yli 300 sivua ja oppilaille suunnattua materiaalia yli 500 sivua. Materiaali koostuu erilaisista tehtävistä ja tehtäväpaketeista. Useat oppimiskokonaisuudet sisältävät sekä opettajan ohjeet että oppilaan tehtävät.

Kirjallisten materiaalien lisäksi ohjelmassa tuotettiin myös opetusvideoita. Kaikkien hankkeiden materiaalista keskeisimmät osat on levityskauden aikana käännetty suomeksi ja ruotsiksi. Ohjelman 37 hankkeesta 5 eli noin 14 % oli ruotsinkielisiä. Yksi hankkeista oli kaksikielinen. Muut hankkeet olivat suomenkielisiä.

Esimerkiksi matematiikan puiteohjelmassa hankkeessa Alakoulun aritmetiikka uusin silmin on kehitetty runsaasti oppimateriaalia alakoulun oppilaille algebrallisen ajattelun kehittymisen ja erityisesti yhtälönratkaisun tueksi. Hankkeessa Joustava yhtälönratkaisu on myös kehitetty kattava materiaali yläkouluun yhtälönratkaisun opiskelun aloittamista varten. Hankkeessa Mielekäs matikka on kehitetty opetusvideoita virtuaalikerhoihin.

Luonnontieteiden puiteohjelmassa muun muassa hankkeessa Eheyttävää luonnontieteiden opetusta uuden opetussuunnitelman hengessä on kehitetty 28 erillistä oppimiskokonaisuutta. Tässä yksi oppimiskokonaisuus koostuu 3–7 kappaleesta 45 minuutin oppitunteja. Hankkeessa Mitä sitten? on kehitetty biologiaa, maantietoa ja kemiaa integroiva Huolehdi ympäristöstäsi -oppimiskokonaisuus, joka koostuu viidestä erilaisesta teemasta ja oppimispäiväkirjasta.

Teknologian puiteohjelmassa hankkeessa Innokas –innostutaan ja innovoidaan yhdessä on kehitetty materiaalit Robotit fysiikan opetuksessa sekä Arjen automaatio ja robotiikka. Hanke Ohjelmointia Arduinolla on kehittänyt kattavan aineiston yläkoulun sekä lukion Arduino- ja ohjelmointikursseille.

2.3. Levittämisvaihe (2017–2019) 

Opettajien kouluttaminen uusiin ratkaisuihin toteutettiin sekä lähikoulutuksina että nk. MOOC -verkkokoulutusten kautta. Ohjelman keskeisin koulutus järjestettiin esi- ja peruskoulun opettajille. Tämän lisäksi hankkeet järjestivät yliopistojen luokan- ja aineenopettajankoulutusta, erilaisia tapahtumia sekä toimintaa lapsille ja nuorille. Myös kerran vuodessa järjestettävillä kansallisilla LUMA-päivillä hankevetäjät osallistuivat aktiivisesti opettajien kouluttamiseen.

Ohjelmassa järjestettiin yhteensä kaikkiaan 292 koulutusta, joilla tavoitettiin 6747 opettajaa (2844 vuonna 2017, 2361 vuonna 2018 ja 1542 vuonna 2019). Vuosina 2018 ja 2019 järjestettiin enemmän lähikoulutuksia pienillä paikkakunnilla. Opettajia tavoitettiin melko tasaisesti eri puiteohjelmista: matematiikassa 1958, luonnontieteissä 2525 ja teknologiassa 2378. Ensimmäiseksi levittämisaskeleeksi voidaan laskea jo kehittämisvaiheessa (2014–2016) tehty työ 120 yhteistyökoulun kanssa. Siinä tavoitettiin opettajia 66 kunnasta.

Tavoitettujen opettajien opetusasteen kirjaamisesta ei saada yksikäsitteistä tulosta, koska he opettivat useammalla kouluasteella. Opetusaste on tiedossa 78 % koulutuksista. Olemassa olevan aineiston perusteella noin 6 % osallistuneista opettajista oli esiopetuksen opettajia, noin 20 % alakoulun luokkien 1-2 opettajia, noin 31 % alakoulun luokkien 3-6 opettajia ja noin 44 % yläkoulun opettajia. Tämä vastaa melko hyvin hankkeiden kohderyhmien jakautumaa jonka vastaavat luvut ovat 6 %, 11 %, 28 % ja 56 %. kuitenkin niin, että alakoulun koulutuksia on selvästi painotettu suhteessa yläkoulun koulutuksiin. Huomionarvoista on myös, että esiopetuksen koulutusten osuus nousi vuoden 2017 vain 2 prosentista vuoden 2019 16 prosenttiin. Nämä luvut ovat linjassa ohjelman ohjausryhmän ohjeistuksen kanssa, jossa pyydettiin asettamaan esikoulujen ja alakoulun alimpien luokkien koulutukset etusijalle.

Levittämisvaiheessa koulutuksia markkinoitiin monipuolisesti LUMA-keskus Suomi -verkoston omien viestintäkanavien kautta, verkoston yhteistyökumppanien kanavissa sekä ohjelman aikana luodun LUMA-kuntaverkoston opettajien välityksellä. Lisäksi markkinointia tehtiin sekä sähköpostitse että kirjeitse kuntiin ja kouluihin, joista ohjelma oli tavoittanut vähemmän opettajia sekä opettajien lehdissä. (ks. tarkemmin markkinoinnista ohjelman verkkosivuilta)

Keskeisenä apuna levityksen ja sen markkinoinnin suunnittelussa käytettiin ArcGis-karttatyöohjelmaa. Levityksessä tavoitetut opettajat raportoitiin kunnittain ja tiedot koottiin ohjelman aikana hankkeiden käytössä oleville kartoille. Hankevetäjät pystyivät ohjelman aikana tarkastelemaan kartoista, miten opettajia oli tavoitettu heidän alueellaan. Näin ohjelman lähikoulutuksia pystyttiin suuntaamaan kuntiin, joista opettajia oli siihen mennessä tavoitettu vasta vähän. Myös verkkokoulutusten markkinointia kohdennettiin kuntiin, joista opettajia oli onnistuttu tavoittamaan aiemmin vähemmän. (ks. tarkemmin karttatyöohjelman käytöstä ohjelman verkkosivuilta).

Koulutuskalenterit pyrittiin suunnittelemaan hyvissä ajoin, jotta opettajilla ja kouluilla oli mahdollisuus tehdä tarvittavat koulutussuunnitelmat ja sijaisjärjestelyt ajoissa. Tässä onnistuttiin pääosin hyvin. Koulutuksia järjestettiin myös lyhyemmillä varoitusajoilla.

Yhteistyötä koulutusten järjestämisessä ja markkinoinnissa tehtiin yksittäisten koulujen, kuntien opetustoimen ja aluehallintovirastojen kanssa. Koulutuksia tarjottiin kaikille aluehallintovirastoille, ja ohjelman aikana kaikilla kouluilla ja kunnilla oli mahdollisuus toivoa koulutuksia omalle alueelleen. Kuntien opetustoimen ja koulujen rehtorien kanssa yhteistyössä toteutetut koulutukset arvioitiin parhaiten onnistuneiksi ohjelman aikana.

2.3.1. Järjestetyt koulutukset ja koulutusmallit

Ohjelmassa järjestettiin levittämiskauden (2017–2019) aikana kaiken kaikkiaan 292 vuorovaikutteista ja osallistavaa koulutusta: 98 vuonna 2017, 114 vuonna 2018 ja 80 vuonna 2019. Näistä koulutuksista 29 oli verkkokoulutuksia (nk. MOOC -kursseja). Kouluttajina kursseilla toimivat hankevetäjät, jotka olivat pääosin yliopistojen eri tehtävissä toimivat opettajankouluttajia, tutkijoita tai tohtorikoulutettavia.

Ohjelmassa järjestettiin ajallisesti monimuotoista koulutusta: Lyhyimmät koulutukset olivat tunnin mittaisia esittelyjä aiheesta, pisimmät koko lukukauden tai lukuvuoden kestäviä koulutuksia, joissa kouluttaja tapasi osallistujia useaan otteeseen, ja opettajat tekivät tiiviisti opetuksen kehittämistyötä omassa yhteisössään.

Kaikessa koulutuksessa pyrittiin kannustamaan opettajia ottamaan uudet opetusmenetelmät käyttöön. Usein koulutukset järjestettiin niin, että koulutuksen aikana opettajat kokeilivat uusia menetelmiä oppilaidensa kanssa, ja kokemuksia reflektoitiin yhdessä koulutuksen loppupuolella. Myös lyhyissä koulutuksissa, joissa näin ei voitu toimia, kannustettiin opettajia menetelmien käyttöönottoon.

Hankkeet järjestivät ohjelmassa koulutuksia sekä itsenäisesti että yhteistyössä muiden hankkeiden kanssa. Levittämiskauden aikana muotoutui useita useamman hankkeen kokonaisuuksia, joissa koulutus järjestettiin yhteistyössä. Yhteistyötä syntyi puiteohjelmien sisällä eri yliopistoista tulevien hankkeiden välillä sekä saman yliopiston tai alueellisen LUMA-keskuksen alla toimivien hankkeiden välillä ohjausryhmän asettamien toiveiden mukaisesti.

Esimerkiksi matematiikan hankkeet Joustava yhtälönratkaisu Oulun yliopistolta, Alakoulun aritmetiikkaa uusin silmin Lapin yliopistolta ja Sujuvuutta ja joustavuutta peruslaskutaitoon! Tampereen kaupungilta kokosivat hankkeistaan yhtenäisen esiopetuksesta yläkouluun kattavan koulutuskokonaisuuden. Vahvaa yhteistyötä tehtiin saman alueellisen LUMA-keskuksen hankkeiden välillä esimerkiksi Lounais-Suomen LUMA-keskuksen ja LUMA-centre Åbo Akademin hankkeissa, Itä-Suomen yliopiston hankkeissa ja LUMA-keskus Saimaan hankkeissa. Turun yliopiston ViLLE-projektin hankkeet järjestivät myös kaiken koulutuksensa yhteistyössä eri keskusten kanssa. Luonnontieteen hankkeet Hyvä kysymys! Helsingin yliopistolta ja Ilmiöiden ihmetyksestä fysiikan oppimiseen argumentoinnin keinoin Itä-Suomen yliopistolta tekivät yhteisiä koulutuksia. Tämän lisäksi hankkeet järjestivät useita yhteisiä koulutuspäiviä ja vierailivat usein toistensa koulutustapahtumissa. Katso esimerkkejä erilaisia koulutusyhteistyöstä tarkemmin ohjelman verkkosivuilta.

2.3.1.1. Lähikoulutukset

Hankevetäjät suunnittelivat ja valitsivat koulutuspaikkansa ja ajankohtansa pääosin itse. Hankkeet järjestivät lähikoulutuksia usein yhdessä toisten hankkeiden kanssa sekä yhteistyössä alueellisten LUMA-keskusten kanssa. Koulutuksia järjestettiin paljon yhteistyössä myös koulujen, kuntien, aluehallintovirastojen, yliopistojen, yritysten ja muiden koulutustahojen, kuten aikuisopistojen kanssa. Erityisen toimiviksi koettiin koulujen rehtorien ja kunnan opetustoimen kanssa järjestetyt koulutukset.

Lähikoulutuksia järjestettiin laajalti eri puolilla Suomea. Vuosina 2018 ja 2019 koulutusta järjestettiin yhteensä 64 eri paikkakunnalla: Espoo, Forssa, Halsua, Helsinki, Hämeenlinna, Ilomantsi, Inari, Janakkala, Joensuu, Jokioinen, Joroinen, Juva, Jyväskylä, Kajaani, Kauhava, Kauniainen, Kemi, Kerava, Kirkkonummi, Kitee, Kokkola, Kotka, Kouvola, Kuhmoinen, Kuopio, Kurikka, Kuusamo, Lahti, Laitila, Lappeenranta, Lapua, Leppävirta, Lohja, Loviisa, Luumäki, Mikkeli, Mustasaari, Nivala, Nurmes, Närpiö, Oulu, Parnainen, Pieksämäki, Pihtipudas, Pori, Porvoo, Rajamäki, Rauma, Riihimäki, Rovaniemi, Salo, Sastamala, Savitaipale, Savonlinna, Seinäjoki, Siilinjärvi, Tampere, Turku, Uusikaarlepyy, Vaasa, Vantaa, Varkaus, Viitasaari ja Ylivieska. Vuoden 2017 osalta ei kaikkia koulutuspaikkakuntia ole dokumentoitu.

Kuva 3. Ohjelmassa järjestetyt koulutukset. Ympyrän koko kuvaa paikkakunnalla järjestettyjen koulutusten määrää.


2.3.1.2. Verkkokoulutukset

Erillisiä verkkokoulutuksia (nk. MOOC -kursseja) laadittiin ohjelmassa kaikkiaan 13 (KUVA 4: kaksi esimerkkiä). Niiden toteutuksen suunnittelussa käytettiin pohjana muun muassa aiemmin LUMA -ohjelmassa toteutettuja MOOC -kursseja aiheesta Sustainable Energy ja niihin liittyen tehtyä tutkimusta. Myös kurssien suunnittelun helpottamiseksi toteutettiin hallinnossa MOOC-kurssi verkkokurssin tekemisestä. Monille kouluttajille verkkokurssin tekeminen ja toteuttaminen koulutuksessa oli uutta. Ohjelma samalla tuki myös yliopistolla toimivien opettajankouluttajien tai tutkijoiden kouluttautumista. Verkossa tapahtuvia koulutuksia järjestettiin yhteensä 29.Järjestettyjen verkkokoulutusten määrä kasvoi levittämisvaiheen loppua kohti. Verkkokoulutusten markkinointia pyrittiin kohdentamaan karttatyökalun avulla kuntiin, joista oli tavoitettu vähemmän opettajia, ja verkkokoulutuksilla pystyttiin tavoittamaan uusia kuntia.


Kuva 4. Kaksi esimerkkiä ohjelman kansallisista verkkokoulutuksista, jotka jatkuvat ohjelman loppumisen jälkeen. Ohjelmassa kehitettiin kaikkiaan 13 verkkokoulutusta, joista osa jatkuu osittain LUMATIKKA- ja LUMA2020-ohjelmissa sekä StarT-ohjelmassa.



Verkkokoulutuksia laadittiin esiopetuksen, alakoulun kuin yläkoulun opettajille. Osaan koulutuksista osallistui myös varhaiskasvattajia sekä lukion ja ammattikoulujen opettajia ja oppilaita. Verkkokursseja laadittiin kaikissa ohjelman kolmessa puiteohjelmassa.

Ohjelmassa toteutui erilaisia verkkokoulusmalleja: osa verkkokoulutuksista järjestettiin puoliksi lähikoulutuksena tai verkkokoulutus saattoi sisältää vapaaehtoisen lähipäivän. Osa verkkokoulutuksista oli jatkuvasti auki olevia, lähes ilman opettajaa toimivia koulutuksia, osa puolestaan aikasidonnaisia koulutuksia, joissa opettaja oli paikalla, auttoi, keskusteli ja ohjasi kurssin etenemistä. Kaikki verkkokoulutukset tai niiden materiaalit jäävät ohjelman loputtua auki opettajien käyttöön. (ks tarkemmin verkkokoulutuksista ohjelman verkkosivuilta).

Esimerkiksi Projektit opetuksen polkimena -verkkokoulutus on yhdistelmäkoulutus kahden hankkeen, Arjen ilmiöitä ja Projektioppiminen yläkoulun matematiikasta, materiaaleista. Kurssi toimii sekä LUMA SUOMI -ohjelman, StarT-ohjelman että LUMATIKKA-ohjelman verkkokurssina ja jatkaa näin toimintaansa edelleen. Tiede- ja teknologiakasvatus -verkkokoulutus toimii ohjelman jälkeenkin ainakin Helsingin yliopistossa ja Lapin yliopistossa opettajankoulutuksessa ja on edelleen auki myös täydennyskoulutuskurssina.

2.3.2. Levittämisen alueellinen tarkastelu: Ohjelma tavoitti noin 80 prosenttia Suomen kunnista

Ohjelmassa päästiin ohjelmassa asetettuun tavoitteeseen: se tavoitti noin 80 % (tarkka luku 78,1 %) Suomen kunnista (Kuva 5). Ohjelmassa tavoitettujen opettajien opetuskuntia seurattiin tarkasti koko levityskauden ajan. Tarkat alueelliset kartat laadittiin ArcGis-ohjelmalla ohjelman levityksen tilanteesta vuoden 2017 lopulla, kevään 2018 lopulla, vuoden 2018 lopulla ja vuoden 2019 koulutusten loputtua.

Näiden karttojen perusteella voitiin seurata levityksen etenemistä ja kohdentaa koulutustoimintaa erityisesti niille alueille ja niihin kuntiin, joista opettajia ei vielä ollut tavoitettu. Myös viestintää ja esimerkiksi verkkokurssien markkinointia pyrittiin kohdentamaan näihin kuntiin. Tämä kuntatarkkailu myös tuotti tulosta. Opettajia pystyttiin kohdentamalla tavoittamaan myös niistä kunnista, joista ensimmäisinä levitysvuosina ei vielä tavoitettu ketään.

Kehittämisvaiheessa oli mukana 66 kuntaa (21 % Suomen kunnista). Vuoden 2017 jälkeen oli mukana 172 kuntaa (55 %), vuoden 2018 jälkeen 222 kuntaa (71 %) ja ohjelman lopussa 243 kuntaa eli kaikkiaan 78,2 % Suomen kunnista. Tässä kunta on laskettu tavoitetuksi, mikäli kunnasta on tavoitettu vähintään yksi opettajaKunnat jotka ohjelmassa jäivät tavoittamatta ovat pääosin yhden koulun pieniä kuntia. (ks. ohjelman verkkosivut tarkemmin)

Kuva 5. Ohjelmassa tavoitetut kunnat vuosittain kehitysvaiheessa 20142016 ja levitysvaiheessa 20172019.

Jotta ymmärrettiin tavoitettujen opettajien määrää suhteessa kunnan kokoon, analysoitiin myös tavoitettujen opettajien määrää suhteessa kunnan ja maakunnan peruskoulujen lukumäärään. Peruskoulujen lukumäärät saatiin opetushallinnon tilastopalvelu Vipusesta. Ohjelmassa käytettiin vuoden 2016 aineistoa, joka oli saatavilla ensimmäisiä karttoja laadittaessa loppuvuodesta 2017.

Maakunta- ja kuntatasolla tarkasteltiin, kuinka monta opettajaa koulua kohden oli tavoitettu. Koko ohjelman kartasta nähdään, että kaikkiaan 12 maakunnassa opettajia tavoitettiin keskimäärin yli 2 opettajaa koulua kohden (KUVA 6). Tätä pidetään hyvänä tuloksena. Tutkimuksen mukaan vähintään kaksi opettajaa koululta tarvitaan, jotta koulun toimintakulttuuri muuttuu.

Kuva 5. Ohjelmassa tavoitetut opettajat koulua kohti maakunnittain. Kuntakohtainen kartta löytyy ohjelman verkkosivuilta.

Erityisen hyvin onnistuttiin Etelä-Karjalassa, jossa tavoitettiin yli 10 opettajaa koulua kohden, ja Pohjois-Karjalassa, jossa tavoitettiin yli 6 opettajaa koulua kohden. Noin 3 opettajaa koulua kohden tavoitettiin maakunnista: Etelä-Savo (3,0), Keski-Pohjanmaa (2,7), Keski-Suomi (2,6), Kymenlaakso (3,2), Pohjanmaa (2,6), Pohjois-Savo (3,0) ja Uusimaa (3,5).

Keskimäärin 1-2 opettajaa tavoitettiin maakunnista: Kainuu (1,7), Kanta-Häme (1,7), Lappi (1,8), Pohjois-Pohjanmaa (1,8) ja Satakunta (1,4). Huomioitavaa on, että Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, joissa välimatkat lähimpään yliopistokaupunkiin ovat pitkiä, onnistuttiin saavuttamaan lähes kaksi opettajaa koulua kohden.
Päijät-Hämeeltä tavoitettiin lähes yksi opettaja koulua kohden (tarkka luku 0,96). Ahvenanmaalta tavoitettiin ohjelman aikana vain yksi opettaja. Sinne oli suunnitteilla muutamia koulutuksia, jotka jäivät toteutumatta.

2.3.3. Opettajien peruskoulutus ja muu levittäminen

Ohjelman yhtenä alatavoitteena oli linkittää ohjelmassa laaditut uudet opetusmenetelmät hyvin opettajien peruskoulutukseen eri yliopistoissa. Tässä onnistuttiin hyvin. 20 hankkeessa järjestettiin opettajaopiskelijoille suunnattua koulutusta ja kursseja. Yksi onnistuneista koulutusmalleista oli Koulutuksesta kouluun -hanke, joka toteutettiin useissa yliopistoissa ja Matematiikka ja luonnontieteet yhteiskunnassa –hanke yhteistyössä koulujen ja elinkeinoelämän kanssa.

Koulutusta järjestettiin kaiken kaikkiaan seitsemässä eri yliopistossa. Nämä ovat Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot. Koulutuksiin osallistui yhteensä 1686 aineen- ja 2121 luokanopettajaopiskelijaa. Yhteensä koulutuksiin osallistui noin 4000 tulevaa opettajaa.

Osa hankkeiden koulutuksista tavoitti myös varhaiskasvatuksen opettajia ja opettajaopiskelijoita (noin 200 kpl), aikuiskasvatukseen suuntaavia opettajaopiskelijoita ja opettajia (noin 30 kpl), ammattiopistojen opettajia, harjoittelukoulujen opettajia (noin 60 kpl), yliopiston työntekijöitä ja henkilökuntaa (noin 30 kpl), kirjastojen henkilökuntaa (20 kpl), kerho-ohjaajia (noin 50 kpl) sekä ulkomaalaisia opettajia (muun muassa USA:sta, Tšekistä ja Ruotsista).

Hankkeiden puitteissa järjestettiin toimintaa myös lapsille ja nuorille. Useat hankkeet toteuttivat erilaisia teemapäiviä, jotka sisälsivät työpajatyöskentelyä. Hankkeissa myös tehtiin kouluille opintokäyntejä, jotka tavoittivat noin tuhat opiskelijaa. Lisäksi hankkeissa oli lukiolaisille suunnattua toimintaa; lukiolaiset saivat suorittaa heille suunnattuja kursseja ja toimia kerho-ohjaajina (Mielekäs matikka -hanke ja sen Pulmaario-konsepti, joka toteutettiin yhteistyössä kirjastojen kanssa).

Hankkeet osallistuivat aktiivisesti myös erilaisiin tapahtumiin: muun muassa LUMA-, MAOL-, BMOL-, MALU-,VESO-päiville sekä Tieteen päiville. Jyväskylän yliopiston hanke Checkpoint Leonardo Network järjesti myös useita näyttelyjä yhteistyössä museoiden kanssa.

2.4. Ohjelman talous

Ohjelman budjetti 5 miljoonaa euroa jaettiin tasan ohjelman kuudelle toimintavuodelle LUMA-keskus Suomi -verkoston 11 yliopiston kesken (Taulukot 1 ja 2; ks. ohjelman verkkosivut) Rahoituksen jakamisesta päätti LUMA-keskus Suomen johtokunta. Johtokunta jakoi resurssit yliopistoissa toteutettujen hankkeiden mukaisesti. Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston, Oulun yliopiston ja Turun yliopiston summissa näkyy myös ohjelman johtamiseen ja puiteohjelmien johtamiseen sekä arviointiin liittyvät hallintokulut.

Kehittämisvaiheen aikana ohjelman johtamiseen (ydinryhmä) ja koordinointiin varattiin 425 000 euroa ja kolmelle puiteohjelmille seuraavasti: matematiikka 550 000 euroa, luonnontieteet 655 000 euroa ja teknologia 452 500 euroa. Levittämisvaiheen budjetti jaettiin pääosin osallistuvien 37 hankkeen käyttöön.

Taulukko 1. Kehittämisvaiheen (2014–2017) budjetti ja sen jakautuminen 37 hankkeelle ja ohjelman johtamiseen (ydinryhmä) ja koordinointiin. Rahoituksen jakamisesta päätti LUMA-keskus Suomen johtokunta.



Tarkat suhteet eri yliopistojen ja korkeakoulujen osuuksista näkyvät taulukosta 2. Johtokunta jakoi resurssit yliopistoissa toteutettujen hankkeiden mukaisesti. Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston, Oulun yliopiston ja Turun yliopiston summissa näkyy myös ohjelman johtamiseen ja puiteohjelmien johtamiseen sekä arviointiin liittyvät kulut.

Taulukko 2. Yliopistojen osuudet johtokunnan päätöksen mukaisesti. Yliopistojen saamiin rahoitusmääriin vaikutti toteutettavien hankkeiden lukumäärä sekä ohjelman johtamiseen ja arviointiin liittyvät kulut.

3. Ohjelman arviointi ja vaikutukset

Ohjelmassa toteutettiin arviointia monipuolisesti sekä kehittämisvaiheessa (ks. luvut 3.2 ja 3.4) että levittämisvaiheessa (ks. luku 3.3 ja 3.4). Lisäksi tehtiin teemoihin liittyvää tutkimusta ja opinäytetöitä (ks. luvut 3.5 ja 3.6). Ohjelman tuloksia käytetään laajasti muussa LUMA-toiminnassa ja opettajankoulutuksessa (luku 3.7).

3.1 Yleistä

Ohjelman vaikutukset ovat laajat. Kehittämisvaiheessa (2014–2016) innovoidut uudet opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt on arvioitu erinomaisiksi. Levittämisvaiheessa (2017–2019) on onnistuttu tavoittamaan opettajia ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Ohjelman puitteissa on tehty iso määrä tutkimusta ja ohjelmassa tehdyn työn varaan on myös voitu rakentaa uusia LUMA-toiminnan kehittämisohjelmia.

Arvioinnin mukaan kaikki hankkeet suoriutuivat kehittämisvaiheesta erinomaisesti. Yhteistyökoulujen opettajat arvioivat kehitetyt innovaatiot teknisesti ja pedagogisesti käytettäviksi.

Levittämisvaihe onnistui erityisesti edistämään opettajia tukemaan oppilaiden mielekästä oppimista sekä auttamaan oppilaita kiinnostumaan LUMA-aineiden opiskelusta. Tämä on linjassa ohjelman tavoitteiden kanssa.

Sekä hankkeet että koulutuksiin osallistuneet opettajat korostivat että koulutuksissa onnistunutta oli konkretia, keskustelut, matalan kynnyksen materiaalit sekä monensuuntainen yhteistyö. Verkkokoulutuksiin osallistuneet opettajat kokivat koulutukset ammatillisesti relevantiksi: lähes kaikki aikoivat ottaa uusia opetusmenetelmiä käyttöön.

Ohjelma toteutettiin uusimman kansainvälisen tutkimustiedon pohjalta ja ohjelman puitteissa jatkettiin tutkimustyötä laajasti. Ohjelman puitteissa valmistui yli 80 tieteellistä julkaisua tai ammatillista muuta julkaisua (mm. 28 opinnäytetyötä ja 34 tieteellistä julkaisua).

Ohjelmassa tuotettuja opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä sovelletaan LUMA-keskus Suomi -verkoston uusissa ohjelmissa LUMATIKKA ja LUMA2020 sekä StarT-ohjelmassa. Kehitetyt opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt ovat vakiintuneet osittain osaksi tulevien opettajien koulutusta yliopistoissa.

3.2. Kehittämisvaiheen seurantatutkimus

Kehittämisohjelman etenemistä arvioitiin kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti koko ohjelman ajan ja tuloksia seurattiin ohjausryhmässä. LUMA SUOMI -ohjelman kehittämiskauden aikana toteutettiin diagnostisen arvioinnin lisäksi kaksi formatiivista arviointia: huhti-toukokuussa 2015 ja huhti-toukokuussa 2016 sekä erillinen loppuarviointi syys-lokakuussa 2019. Arviointitoiminnan tavoitteena oli saada tietoa, millä tavalla koulutus- ja kehittämishankkeet etenevät tavoitteiden suunnassa ja millä tavalla hankkeiden toiminta on levinnyt täydennyskoulutusten kautta myös muiden kuin hanketoimijoiden käytäntöihin. Tarkemmin toteutus löytyy kuvattuna ohjelman verkkosivuilta .

Lähtötilanteen kartoitus toteutettiin marraskuussa 2014 ja ensimmäinen varsinainen arviointi huhti-toukokuussa 2015. Keväällä 2015 toteutetun arvioinnin tavoitteena oli selvittää, missä määrin kehittämisohjelma ja sen kehittämishankkeet ovat käynnistyneet ja missä määrin kehittämis- ja koulutushankkeet, tukimateriaalit ja verkostot ovat vastaamassa ohjelmalle asetettuihin tavoitteisiin. Tällöin arviointi osoitti, että kaikki hankkeet olivat käynnistyneet, mutta olivat vaihtelevista lähtötilanteista johtuen toiminnassaan eri vaiheissa.

Keväällä 2016 toteutetun arvioinnin tavoitteena oli selvittää mitä kehittämishankkeessa on saatu aikaan ensimmäisten kahden vuoden aikana, millä tavalla kehittämishankkeessa on toimittu ensimmäisten kahden vuoden aikana ja millaisia innovaatioita hankkeessa on kehitetty. Tällöin arviointi osoitti, että hankkeet olivat edenneet tavoitteiden suuntaisesti ja toiminta hankkeissa oli kehittynyt siten, että se oli lähempänä tutkimuskirjallisuudessa kuvattua menestyksekästä toimintaa kuin sen arvioitiin olleen edellisen arvioinnin perusteella. Opettajat arvioivat kehitetyt innovaatiot teknisesti ja pedagogisesti käytettäviksi. Kehittäjien ja opettajien arvioinnit olivat samansuuntaisia.

Hankkeita ohjattiin arviointiraportissa kiinnittämään jatkossa enemmän huomioita tieto- ja viestintätekniikan rooliin, innovaatioiden arviointia tukeviin ominaisuuksiin sekä hankkeen kaksikielisyyteen. Myös verkostoituminen ja kehitettyjen innovaatioiden levittäminen paikallisesti ja valtakunnallisesti nousivat vastausten perusteella kehitettäviksi asioiksi. Tarkemmat tulokset löytyvät ohjelman verkkosivuilta.

3.3. Levittämisvaiheen arviointitutkimus

Syksyllä 2019 toteutetun arvioinnin tavoitteena oli selvittää, millä tavalla koulutushankkeet olivat edistyneet tavoitteiden suunnassa ja mitkä olivat hankkeiden keskeiset haasteet levityksessä. Tavoitteena oli myös selvittää, millaista hankkeiden toiminta on ollut luonteeltaan, millä tavalla täydennyskoulutukset ovat toimineet kehittämishankkeiden tulosten levittämiskanavina, miten opettajat ovat verkostoituneet hankkeiden aikana ja millaisia jatkokehittämistarpeita hankkeilla on.

Hankevetäjiltä kerätyn palautteen perusteella ohjelman täydennyskoulutus on edistänyt parhaiten opettajia tukemaan oppilaiden mielekästä oppimista ja kiinnostavien kontekstien kehittämistä sekä auttaneet oppilaita kiinnostumaan LUMA-aineiden opiskelusta. Koulutus on myös tukenut opettajia kehittämään LUMA-aineiden opetusta niin, että opetus tukee oppilaita saavuttamaan keskeisiä LUMA-aineiden opetuksen ja laaja-alaisen osaamisen tavoitteita. Koulutus on auttanut opettajia kehittämään erityisesti sellaisia opetus/opiskelumenetelmiä, jotka auttavat oppilaita kehittämään luovaa ja kriittistä ajattelua sekä yhteistyön, ongelmanratkaisun ja tutkimisen taitoja.

Hankkeiden vetäjät arvioivat, että koulutus on auttanut opettajia kehittämään vain kohtuullisesti työelämä- ja sidosryhmävuorovaikutusta tai yhteistyötä, arviointimenetelmiä ja paikallisia opetussuunnitelmia. Hankkeiden vetäjien mukaan opettajien ammatillista kehittymistä tukevat piirteet ovat olleet hankkeille luonteenomaisia. Toiminta on erityisesti ollut tavoitteista, vuorovaikutteista ja yhteisöllistä. Koulutuksissa kehitettyjä innovaatioita tai uusia toimintatapoja on kokeiltu luokissa ja kokeiluista on keskusteltu/reflektoitu. Verkostoituminen koulun ulkopuolisten asiantuntijoiden, oman kunnan koulutoimen, koulun johdon tai opettajaopiskelijoiden kanssa on ollut vähäistä. Seurantatutkimuksen koonti löytyy ohjelman verkkosivuilta.

3.4. Muu arviointi ohjelman tukena

Levittämiskauden ajan ohjelman 37 hanketta kehittivät omaa koulutustaan arvioinnin avulla: he keräsivät palautetta koulutuksiin osallistuneilta opettajilta. Kukin hanke vastasi itse koulutustensa palautteen keruusta, koska hankkeiden koulutustyypit ja oppimistavoitteet olivat moninaisia.

Koulutuksista saatua palautetta sekä kouluttajien omaa reflektointia kerättiin hankkeilta kuntaraportoinnin yhteydessä vuonna 2017, kahdesti vuonna 2018 sekä vuonna 2019. Näiden raportointien perusteella palaute on ollut positiivista ja koulutukset onnistuneita.

Palautteista nousee esille, että koulutukset olivat “juuri sitä, mitä kaivattiin”. Yleisesti on todettu, että koulutukset ovat antaneet intoa kehittää omaa opetusta edelleen, ja kouluttajien asiantuntijuus, energisyys ja innostavuus ovat keränneet kiitosta. Erityisesti valmiit toimintamallit ja matalan kynnyksen materiaalit on koettu hyödyllisiksi. Arvokkaaksi on koettu myös kollegoiden kanssa käyty ajatustenvaihto.

Hankevetäjien omat arviot heijastelevat opettajilta saatua palautetta. Heidän mukaansa opettajien keskustelut ovat olleet tärkeä osa koulutuspäiviä. Samalla hankevetäjät ovat saaneet arvokasta tietoa kentältä. Yhteistyö eri hankkeiden, alueellisten LUMA-keskusten ja eri luokkatasojen opettajien välillä on hankevetäjien mukaan toiminut hienosti. Koulutuksissa hyvin toimivaksi on koettu konkreettinen tutustuminen työtapoihin. Myös verkkokoulutukset ovat hankevetäjien näkökulmasta sujuneet hyvin.
Koonti toteutuksesta ja arvioinnista löytyy ohjelman verkkosivuilta.

3.5. Tutkimus verkkokoulutuksiin liittyen

LUMA Suomi -verkkokoulutusten vaikuttavuudesta kerättiin tietoa koulutusta ennen ja sen jälkeen koulutuksiin osallistujilta kyselylomakkeella verkkokurssin yhteydessä. Tutkimuksen vaikuttavuutta arvioitiin relevanttiudella: miten merkitykselliseksi osallistujat kokivat koulutuksen itselleen henkilökohtaisesti, yhteiskunnallisesti ja ammatillisesti. Tutkimukseen osallistui 10 verkkokurssia niin, että kaikki puiteohjelmat olivat aineistossa edustettuina. Alkukyselyyn vastasi 364 henkilöä ja loppukyselyyn 177.
Tutkimuskysymyksinä olivat: (i) Mitä odotuksia opettajilla oli MOOC-kurssien sisältöjen relevanssista? (ii) Miten opettajien odotukset täyttyivät? (iii) Oliko opettajien taustalla ja heidän kokemallaan relevanssilla yhteyttä?

Ammatillinen relevanssi korostui opettajien toiveissa kursseista. Yhteiskunnallinen relevanssi tuli esille toiveissa heikoiten. Koettu relevanssi korreloi opetuskokemuksen kanssa: mitä enemmän opetuskokemusta, sitä relevantimmaksi opettajat kokivat kurssin. Ikä korreloi kiinnostuksen ja ymmärryksen kanssa: mitä vanhempi osallistuja oli, sitä relevantimmaksi he kokivat kurssin kiinnostuksen ja ymmärryksen osalta. Relevantiksi koettiin opetuskokemuksen kannalta arvostuksen, käyttökelpoisuuden ja näkökulmien lisääminen. Opettajat kokivat verkkokurssit ammatillisesti relevantiksi: lähes kaikki aikoivat ottaa opittuja opetusmenetelmiä käyttöön. Kurssiin käytetty aika oli yhteydessä kiinnostuksen ja näkökulmien laajenemisen kanssa. Tutkimuksen alustavia tuloksia on esitelty Matematiikan ja luonnontieteiden opetuksen tutkimuspäivillä 2019 (Aksela, Herranen, Kaul & Lehto, 2019). Ohjelman verkkosivuilta löytyy tarkemmin tietoa tutkimuksesta ja relevanssiteoriasta.

3.6. Ohjelman puitteissa tehty muu tutkimus ja opinnäytetyöt

Ohjelmassa tuotetut opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt sekä materiaalit ovat tutkimuspohjaisesti kehitettyjä (ks. luku 2.2). LUMA SUOMI -kehittämisohjelman puitteissa on syntynyt kaiken kaikkiaan yli 80 julkaisua. 

Tieteellisissä lehdissä ja konferenssijulkaisuissa ilmestyi 38 LUMA SUOMI -ohjelman hankkeisiin liittyvää artikkelia. Julkaisuja ammattilehdissä oli hankkeille 15 kappaletta; osa näistä julkaisuista on verkkolehdissä. Julkaisuista suuri osa on opinnäytetöitä: kandidaatintutkielmia on hankkeen puitteissa syntynyt kolme kappaletta, pro gradu -tutkielmia ja diplomitöitä on tehty 27 kappaletta. Väitöskirjoja on ohjelman kehittämishankkeisiin liittyen julkaistu kaksi ja työn alla on noin kymmenen työtä. Kaikki ilmoitetut julkaisut ja opinnäytetyöt ovat nähtävissä ohjelman verkkosivuilla.

3.7. Jatkuvuus: ohjelman vaikutukset LUMA-keskus Suomi verkostossa ja myöhemmissä hankkeissa

Ohjelman tuloksia hyödynnetään LUMA-keskus Suomi -verkoston toteuttamissa uusissa ohjelmissa: Opetushallituksen rahoittamassa LUMATIKKA-ohjelmassa sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa LUMA2020-ohjelmassa sekä LUMA-keskus Suomen kansallisessa ja kansainvälisessä StarT-ohjelmassa. Ohjelmassa kehitettyjä opetusmenetelmiä ja materiaaleja on hyödynnetty myös Opetushallituksen rahoittamassa Joustavaan matematiikkaan -ohjelmassa. Sen kehittämistyön ja siihen liittyvän väitöskirjatutkimuksen pohjalta on syntynyt myös varhaiskasvatuksen tutkivan oppimisen koulutusta tarjoava yritys.

Ohjelmalla on ollut laajat vaikutukset opettajankoulutukseen. Ohjelmassa kehitettyjä verkkokursseja on käytössä opettajan peruskoulutuksen opetuksessa, ja useassa yliopistossa ohjelmassa kehitetyt opetusmenetelmät ovat osana opettajan peruskoulutusta. Lisäksi on syntynyt uusia toimintatapoja koulujen ja opettajankoulutuksen yhteistyöhön opettajan peruskoulutuksessa.

Ohjelma on edistänyt yhteisöllistä toimintakulttuuria: alueellisten LUMA-keskusten sisällä, kesken ja koulujen sekä muiden yhteistyötahojen, esimerkiksi elinkeinoelämän kanssa. Ohjelman koulutuksia on järjestetty alueellisten keskusten kanssa yhteistyössä ja hankkeet ovat kouluttaneet opettajia useissa myös oman keskuksensa ulkopuolisissa keskuksissa. Ohjelmassa kehitetyt opetusmenetelmät ovat käytössä useissa keskuksissa. Kaikki LUMA-keskukset ovat myös ohjelman aikana voineet tarjota tavallista laajempaa täydennyskoulutustoimintaa oman alueensa opettajille.

4. Johtopäätökset ja tulevaisuuden kehityskohteet

Osallistava, innostamiseen pyrkivä ja yhteisöllinen LUMA SUOMI -kehittämisohjelma on onnistunut tavoitteissaan pääasiallisesti hyvin. Koulutetut opettajat ovat ottaneet uusia ratkaisuja ja pedagogisia innovaatiota, esimerkiksi uusia innostavia opetusmenetelmiä hyvin käyttöön. Niitä on sovellettu osittain myös opettajan peruskoulutukseen. Opettajankoulutukseen on myös syntynyt uusia toimintamalleja yhteistyöhön muun muassa koulujen, museoiden, kirjastojen ja elinkeinoelämän kanssa. Ohjelmasta on julkaistu yli 80 tieteellistä tai ammatillista julkaisua, esimerkiksi opinnäytetöitä.

Kehittämisohjelma on myös lisännyt yhteisöllistä toimintaa LUMA-keskus Suomen eri keskusten, koulujen sekä eri yhteistyötahojen välillä. Saatuja ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä sovelletaan osittain varhaiskasvatukseen ja toiselle asteelle LUMA-keskus Suomi -verkoston uusissa kansallisissa ohjelmissa (mainittu edellä).

Toteutetun LUMA SUOMI -kehittämisohjelman uusien ratkaisujen vakiintuminen osaksi päiväkotien ja peruskoulujen opetusta vaatii lisää yhteisöllistä ja osallistavaa koulutusta ja kouluttajien verkostoitumista ulkopuolisten asiantuntijoiden, oman kunnan koulutoimen tai koulun kanssa sekä perustutkimusta niiden vaikuttavuudesta uusien ratkaisujen kehittämisen pohjaksi, myös mahdollista koulutusvientiä varten. Yhdessä hyvään tulevaisuuteen!

Liitteet

Liite 1: Raportin työryhmä

Raportti on toteutettu yhteisöllisesti. Teksti on ollut avoimesti nähtävillä LUMA-johtokunnan jäsenten ja kaikkien toimintaan keskeisesti osallistuneiden keskuudessa. Myös kaikki LUMA Suomi -ohjelman hankevetäjät ja muut toimijat ovat voineet halutessaan kommentoida tekstiä. Lämmin kiitos kaikille osallistujille! Erityiskiitos johtokunnan puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle! Yhdessä olemme enemmän!

Raportin kirjoittamiseen on toimittajien (Maija Aksela ja Saara Lehto) lisäksi osallistuneet erityisesti:
Karoliina Hannukkala (osiot 2.2.2, 2.3.3, 3.4. ja 3.6.)
Jaana Herranen (osio 3.5.)
Tiina Korhonen (osiot 3.2. ja 3.3.)
Jari Lavonen (osiot 3.2. ja 3.3.)
Maya Kaul (mukana karttatyöskentelyssä)
Topias Ikävalko (auttanut kuvissa ja liitetiedoissa)

Liite 2: Ohjelman johto, työntekijät ja yhteistyötahot

Ohjelman kansallinen ohjausryhmä

johtaja Jari Rajanen ohjausryhmän puheenjohtaja (1.2014–7.2014, 9.2017–12.2019)
opetusneuvos Aki Tornberg ohjausryhmän jäsen, ohjausryhmän puheenjohtaja (8.2014–8.2017)
FT, prof. Maija Aksela ohjausryhmän jäsen, ohjelman johtaja
opetusneuvos Jussi Pihkala ohjausryhmän jäsen
FT, apul.prof. Pekka Hirvonen ohjausryhmän jäsen
FT, prof. Peter Hästö ohjausryhmän jäsen
Anne Onnela ohjausryhmän jäsen
FT, prof. Tapio Salakoski ohjausryhmän erityisasiantuntijajäsen
FT, prof. Jari Lavonen ohjausryhmän erityisasiantuntijajäsen
FM Thomas Vikberg ohjausryhmän erityisasiantuntijajäsen
FM Lauri Vihma ohjausryhmän sihteeri (2014–2017)
FL Saara Lehto ohjausryhmän sihteeri (2018–2019)

Ohjelman johto ja koordinointi

FT, prof. Maija Aksela ohjelman johtaja (2014–2019)
FT, prof. Peter Hästö matematiikan puiteohjelman johtaja (2014–2016)
FT, apul.prof. Pekka Hirvonen luonnontieteen puiteohjelman johtaja (2014–2016),
ohjelman koulutusjohtaja (1.2017–8.2017)
FT, prof. Tapio Salakoski teknologian puiteohjelman johtaja (2014–2016)
FT, prof. Jari Lavonen ohjelman arvioinnin johtaja (2014-2019)
FT Tiina Korhonen ohjelman arviointi (arvioinnin johtajan avustaja)
Jenny Kolström koulutusjohtajan avustaja ja koulutuskoordinaattori
(1.2017–8.2017)
FL Saara Lehto ohjelman koordinaattori (9.2017–12.2019)
fil.yo. Karoliina Hannukkala ohjelman koordinaattorin avustaja (2019)

Ohjelman ydinryhmä
LUMA-keskus Suomen johtokunnan nimeämänä ydinryhmä toimi 2014–2016. Se valmisteli hankkeiden valintaa, resursseja ja koulutusmallia johtokunnan käsittelyyn.

FT, prof. Maija Aksela ohjelman johtaja
FT, prof. Peter Hästö matematiikan puiteohjelman johtaja (2014–2016)
FT, apul.prof. Pekka Hirvonen luonnontieteen puiteohjelman johtaja (2014–2016),
ohjelman koulutusjohtaja (1.2017–8.2017)
FT, prof. Tapio Salakoski teknologian puiteohjelman johtaja (2014–2016)
FT, prof. Jari Lavonen ohjelman arvioinnin johtaja
FM Lauri Vihma ohjausryhmän sihteeri (2014–2017)

LUMA-keskus Suomi -verkoston johtokunnan jäseniä ja varajäseniä vuosina 20142019 Tummennettuna nykyiset johtokunnan jäsenet.

yliopistonlehtori Mervi Asikainen (vpj)
yliopistonlehtori Anna-Maija Partanen
professori Erkki Sutinen
professori Esa Räsänen
professori Ilkka Tittonen
professori Ismo Koponen
yliopistonlehtori Jaakko Kurhila
yliopistonlehtori Jaakko Yli-Ojanperä
professori Jan Lundell (pj)
lehtori Jari Haimi
tutkijatohtori Johanna Naukkarinen
yliopistonlehtori Jorma Joutsenlahti
professori Jouni Pursiainen
professori Juha Oikkonen

professori Kai Zenger
koordinaattori Katja Puutio
professori Keijo Nikoskinen
professori Kirsti Hemmi
professori Laszlo Major
projektipäällikkö Maarit Mäkelä

professori Markku Kulomaa
professori Matti Heiliö
dosentti Mikko-Jussi Laakso
apulaisprofessori Pekka Hirvonen
professori Peter Hästö
professori Petriina Paturi
yliopistonopettaja Pieti Tolvanen
yliopistonlehtori Riikka Lahtinen
professori Ronald Österbacka
yliopistonlehtori Sari Harmoinen

apulaisprofessori Sari Havu-Nuutinen
professori Seppo Hassi
professori Sirkka-Liisa Eriksson
professori Tapio Salakoski
apulaisrehtori Tina Engblom
professori Tommi Kärkkäinen
professori Tommi Sottinen
professori Tuija Pulkkinen
tutkijatohtori Virpi Junttila

Kansallisen LUMA-neuvottelukunnan jäsenet

Neuvottelukuntaan kuuluu jäseniä noin 50 eri organisaatiosta. Se kokoontuu 1-2 kertaa vuodessa johtokunnan puheenjohtajan johdolla. Se toimii LUMA-keskus Suomen johtokunnan tärkeänä neuvoa-antavana keskustelufoorumina. Vuonna 2019 neuvottelukuntaan kuuluvien nimet löytyvät keskuksen verkkosivuilta:

Kansallinen LUMA-neuvottelukunta

Ohjelman hankevetäjät hankkeittain

Ohjelmaan osallistuneet hankevetäjät ja hankkeiden työryhmät hankkeiden ilmoittamien tietojen perusteella.

Matematiikan tutkiva oppiminen ja opetusteknologia sekä työelämä

Alakoulun aritmetiikkaa uusin silmin
Anna-Maija Partanen
Pieti Tolvanen
Dimma Ann-Sofi Röj-Lindberg
Joustava yhtälönratkaisu
Peter Hästö
Juha Jaako
Virpi Kostama
Marko Leinonen
Riikka Palkki
Hannu Suvanto
Dimitri Tuomela
Kyvyt ja kiinnostus sukupuolen edelle
Kirsi Ikonen
MAT-É-TEMA(T)
Juha Hartvik
Kasper Hiltunen
Ann-Sofi Röj-Lindberg
Gun Åbacka
Mielekäs matikka
Juha Oikkonen
Jenni Räsänen
Projektioppiminen yläkoulun matematiikassa
Elina Viro
Vikke Vuorenpää
Sujuvuutta ja joustavuutta peruslaskutaitoon!
Maarit Laitinen
Toimi ja laske
Päivi Porras
Toiminnallisuus käsitteen opetuksen ja oppimisen pohjana matematiikassa
Tuula Pesonen
Jari Turunen
Luovan ajattelun kehittäminen koulumatematiikassa
(Utveckling av kreativt tänkande i skolmatematiken)

Lars Burman
Ymmärrystä ongelmanratkaisuun
Sirpa Wass

Luonnontieteiden ja ympäristökasvatuksen tutkiva oppiminen ja opetusteknologia sekä työelämä

Arkielämän ilmiöitä
Outi Haatainen
Päivi Kousa
Maija Aksela
Checkpoint Leonardo Network (CPLN)
Anssi Lindell
Eheyttävää luonnontieteiden opetusta uuden opetussuunnitelman hengessä
Anu Hartikainen-Ahia
Sirpa Kärkkäinen
Kari Sormunen
Hyvä kysymys!
Jaana Herranen
Maija Aksela
Ihmisen ominaisuuksien mittaaminen fysiikankoululaboratoriossa
Mikko Kesonen
Ilmiöiden ihmetyksestä fysiikan oppimiseen argumentoinnin keinoin
Mikko Kesonen
KEY – kivet, energia ja ympäristö
Päivi Porras
Tarja Sipiläinen
Koulutuksesta kouluun
Sari Havu-Nuutinen
Pentti Impiö
Merike Kesler
Noora Kivikko
Anniina Koliseva
Jan Lundell
Lassi Pyykkö
Sakari Tolppanen
Anna Uitto
Tiina Ylä-Kero
Matematiikka ja luonnontieteet yhteiskunnassa: Yhteisöllistä opiskelua työelämän kanssa
Päivi Kousa
Maija Aksela
Metsästä mikroskoopille! Från skogen till mikroskopet! Helen Cooper
Katja Puutio
Mitattu minä! – Ihmisen ominaisuuksien mittaamisen kokonaisuus
Jaakko Lamminpää
Katja Puutio
Mitä sitten?
Marianna Kuusela
Jaakko Lamminpää
Sanna Mäki
Jaani Paski
Katja Puutio
Tommi Sironen
Tutki ja tuumaa: Esikoululaisten tutkimisen taidot
Julia Halonen
Jenni Vartiainen
Topias Ikävalko
Maija Aksela
Vesimittaukset
Jaakko Lamminpää
Jaani Paski
Katja Puutio
Juha-Pekka Salminen
Veli-Matti Vesterinen
Öppna laboration i kemi- och fysikundervisningen
Berit Kurtén-Finnäs

Teknologiakasvatus: ohjelmointi, robotiikka ja tietoyhteiskunta

DigiSmart
Petra Enges-Pyykönen
Erkki Kaila
Linda Mannila
Seppo Virtanen
Innokas – Innostutaan ja innovoidaan yhdessä
Tiina Korhonen
Ohjelmointi matematiikan opetuksessa
Petra Enges-Pyykönen
Erkki Kaila
Einari Kurvinen
Ohjelmointia Arduinolla
Riikka Keto-Tokoi
Heta Närhi
Pirjo Putila
Kyösti Blinnikka
Ohjelmointia kaikille
Lea Kutvonen
Ohjelmointia motivoivasti ja pelillisesti yläkouluun
Petra Enges-Pyykönen
Erkki Kaila
Mikko-Jussi Laakso
Oppiaineet ja opettajat integroivaa tietotekniikan ja ohjelmoinnin opetusta
Hanna Hankaniemi
Jaakko Yli-Ojanperä
Pelinsuunnittelu
Jouni Ikonen
Robotiikka
Jouni Könönen
Slöjd 2.0
Linda Mannila
Vaikuttava teknologia
Jesse Hietala

Ohjelman yhteistyökoulut ja -opettajat vuosina 20142016

Ohjelman kehittämiskaudella ohjelmaan osallistui 120 yhteistyökoulua. Yhteistyökoulut ja koulujen yhteistyöopettajat tarkemmin verkkosivuilla.