LUMA SUOMI –kehittämisohjelmaan kuuluva Hyvä Kysymys! –hanke tähtää oppilaslähtöisen opetuksen kehittämiseen. Erityinen tavoite on tuottaa ja kokeilla menetelmiä, joilla voidaan tukea oppilaiden omien kysymysten käyttöä luonnontieteiden opetuksessa.
Oppilaslähtöisyys ja oppilaiden kysymykset korostuvat uusissa opetussuunnitelmien perusteissa.
Hyvä kysymys! -hankkeen teema on kestävä kehitys, jonka opettamiseen haetaan keinoja niin ikään uusia opetussuunnitelman perusteita silmällä pitäen. Aluksi hankkeessa kartoitettiin tarveanalyysillä opettajien näkemyksiä ja asenteita kysymyslähtöiseen opetukseen.
Spontaanit kysymykset avaavat keskustelua
Hankkeeseen osallistuvien haastatelluilla luokanopettajilla oli erilaisia kokemuksia siitä kuinka paljon oppilaat kysyvät kysymyksiä, milloin niitä kysytään ja kuka kysymyksiä kysyy.
Suurin osa haastatelluista luokanopettajista on sitä mieltä, että oppilaat kyllä kysyvät kysymyksiä, mutta eivät välttämättä käsitellystä aiheesta. Toisaalta oppilaiden arkeen liittyvät sekä oppikirjan ulkopuoliset teemat herättävät oppilaissa uteliaisuutta ja sitä kautta kysymyksiä.
Oppilaan kiinnostusta aiheeseen pidetäänkin tärkeänä tekijänä omien kysymysten synnyssä. Osa opettajista toteaa, että lasten kiinnostuksesta heräävät spontaanit kysymykset ovat parhaita, sillä ne saavat aikaan hedelmällistä keskustelua.
Eräs haastattelusta kertoi, että hänen huimimmat opetuskokemuksensa ovat lähteneet juuri oppilaiden kysymyksistä.
Tuttu ympäristö ja pieni ryhmä rohkaisevat lapsia kysymään
Kysymyksiä kysytään haastattelujen perusteella mieluiten tutussa luokassa tutulta opettajalta ja enemmän pienessä kuin suuressa porukassa. Luokkahengellä ja lasten persoonallisuuksilla on opettajien mukaan vaikutusta kysymysten määrään ja laatuun.
Lasten erilaiset taustat ja sosiaaliset tekijät voivat niin ikään vaikuttaa. Lapset saattavat opettajien mukaan ajatella, ”Mitähän muut ajatteleva, kun kysyn tämän kysymyksen?” Oppilaiden tulisi pystyä laittamaan itsensä likoon ja kysyä kysymyksiä, mikä vaatii rohkeutta ja hyvää itsetuntoa.
Kysymykset edistävät oppimista
Kysymyksillä saattaa olla opettajien mukaan suuri merkitys koko luokan oppilaiden oppimiselle.
Luokanopettajat ovat yhtä mieltä siitä, että oppilaiden kysymykset ovat tärkeitä oppimiselle. On huomattu, että oppilaat muistavat oppikirjassa olleita asioita paremmin ne asiat, joita on kysytty tunnilla.
Kysymykset voivat opettajien mukaan auttaa laajentamaan lasten omia näkökulmia. Oppilaan kysymykset kertovat opettajalle, mistä asioista he ovat kiinnostuneita, millä tasolla he ovat, ja ylipäänsä, että he kuuntelevat ja ajattelevat.
Oppilaiden kysymykset ovatkin keino oppilaslähtöiseen opetukseen.
Vaikka eräs haastatelluista totesi, että oppilaiden kysymykset voivat palauttaa opettajan maanpinnalle, opettajat eivät yleensä ajattele, että heidän olisi vaikea reagoida oppilaiden kysymyksiin. Mikäli opettaja ei tiedä jotain, voidaan yhdessä ottaa asiasta selvää.
Puutteet aineenhallinnassa nähdään toisaalta haasteena, toisaalta realiteettina. On mahdotonta, että opettaja tietäisi kaiken.
Alakoulussa nimenomaan tiedonhaku ja tiedon kriittinen pohdinta nähdään olennaisena harjoiteltavana asiana. Oppilaat voivat harjoitella sitä itse, ja opettaja voi näyttää mallia. Eräs opettaja pohti, että hyvät kysymykset voisivat olla sellaisia, joihin ei yhdessä googlettamalla välttämättä löydy vastausta, ja huonoihin löytyy heti vastaus.
Kysymykset ja tiedonhaku ovat tiiviissä yhteydessä kaikissa oppiaineissa. Hankkeessa mukana olevat opettajat suhteuttavat todennäköisesti kehitellyt asiat myös muiden kuin luonnontieteiden opetukseen.
Opettajien mielestä on kivaa ja ihanaa, kun oppilaat kysyvät kysymyksiä. Kysymykset elävöittävät tuntia ja opettajista on mukavampaa, että ”lapsi kysyy kuin se, että se istuu apaattisena”.
Toisaalta opettajat kokevat ahdistavana tilanteet, joissa käsiteltävää asiaa on paljon, ja oppilaiden kysymyksiin vastaamiseen ei tunnu riittävän aikaa. Uusien opetussuunnitelmien nähdään kuitenkin helpottavan asiaa antaen aikaa oppilaiden kysymyksille.
Millaista tukea opettajat tarvitsevat kysymyslähtöiseen opetukseen?
Yksi ilmeinen haaste oppilaiden kysymysten käytössä opetuksessa on opettajien havainto, ettei oppilaiden kysymyksiä välttämättä arvosteta riittävästi.
Sekä opettajien että oppilaiden tulisi kokea oppilaiden kysymykset tärkeinä, jotta niitä voisi käyttää tehokkaasti opetuksessa. Oppilaat saattavat esimerkiksi ajatella, että omien kysymysten sijasta vain oppikirjassa olevat asiat ovat ”tärkeitä”.
Kysymysten käytössä voi toisaalta olla haasteena se, että opetustilanteessa käyty keskustelu lähtee rönsyilemään joka suuntaan, ja opettajan pitäisi saada se kasaan.
Opettajat kertovat havainneensa, että oppilaiden tulee tietää riittävästi aiheesta, jotta he osaisivat kysyä. Kuitenkin eräs opettaja oli huomannut, että vaikka oppilaat olivat lukeneet kappaleen kotona, kysymyksiä ei herännyt tunnilla yhtään enempää kuin jos aiheeseen olisi menty vasta oppitunnilla.
Osa opettajista kokee olevansa valmistautunut vastaanottamaan oppilaiden kysymyksiä ja vastaamaan niihin. Osa kaipaisi ideoita, joita voisi käyttää esimerkiksi lisäämään oppilaiden kysymysten määrää tunnilla. Hanke tarjoaa opettajille mahdollisuuksia myös oman opetuksen reflektoimiseen.
Opettajilla on erilaisia näkemyksiä siitä, tulisiko mieluummin vaikuttaa spontaanisti heräävien kysymysten määrään vai opettaa strukturoidusti oppilaita esittämään kysymyksiä. He kaipaavat omaan opetustyyliinsä sopivia ideoita ja aikaa niiden kokeilemiseen.
Yleisesti haluttaisiin muutosta siihen, ettei koulutyö olisi vain tiedonsiirtoa.
Omien projektien tekeminen on yksi keino oppilaslähtöiseen opetukseen. Eräs opettajsta totesi, että sillä on uskomaton voima, kun oppilaat työskentelevät jonkun itseään kiinnostavan aiheen parissa.
Opettajien mielestä on tärkeää pysähtyä oppilaiden kysymysten kohdalla. He mielellään välttävät suoraa tiedon kaatamista ja yrittävät aktivoida oppilaita ajattelemaan itse.
Kaiken kaikkiaan on hyödyllistä opettajalle miettiä omaa opettajuuttaan, pohti yksi haastatelluista opettajista: “kysynkö itse mitään, ja kysyykö oppilaat tunneilla mitään?”
Hanke jatkuu työtapakokeiluilla
Seuraava askel on ideoida yhdessä opettajien kanssa heidän omiin tarpeisiinsa vastaavia menetelmiä kysymyslähtöiseen opetukseen.
Menetelmiä testataan luokissa kuluvan lukuvuoden aikana ja niiden toimivuutta arvioidaan opettajien kanssa.
Kunkin opettajan tavoite voi olla erilainen. Voidaan esimerkiksi tavoitella keinoja lisätä spontaaneja kysymyksiä, opettaa oppilaille kysymysten tekemistä tai ideoida tapoja reagoida oppilaiden kysymyksiin. Tarkoitus on liittää kysymyslähtöinen opetus osaksi kunkin opettajan opetustyyliä, kullekin sopivalla tavalla. Hankkeessa tuotettava materiaali kysymyslähtöiseen opetukseen tulee avoimesti saataville muidenkin opettajien ja oppilaiden iloksi ja hyödyksi.
Teksti: Jaana Herranen.
