Maastossa pidettävällä tunnilla oppilaat pääsevät omin käsin etsimään tutkimusmateriaalia. Metsästä mikroskoopille! –hanke näyttää mitä kaikkea lähiluonnossa voi helposti tutkia ja millaisia maailmoja avautuu kuvantamislaitteiden, kuten maastomikroskoopin avulla.
Toukokuisena aamuna kaksikymmentä alakoululaista nousee parijonossa metsäistä rinnettä. Ollaan Varsinais-Suomen Liedossa, jossa Kirkonkulman koulun 3B-luokka on lähtenyt opettajansa Anu Lindqvistin johdolla tutkimaan lähimetsän eliöstöä.
Mäen laella vastassa ovat biologit Anssi Teräs, Kari Kaunisto ja Saija Porramo sekä fyysikko Jaani Tuura. He ovat asiantuntijaoppaita Metsästä mikroskoopille! -hankkeessa, joka kannustaa opettajia viemään oppilaat lähiluontoon. Lindqvistin luokka on ensimmäinen ryhmä, jonka kanssa pilottihankkeessa retkeillään.
Elävä luonto läsnä maasto-opetuksessa
Esittelykierroksen jälkeen ääneen pääsee hyönteistutkija Teräs, jonka kiehtovia ötökkäjuttuja oppilaat kuuntelevat keskittyneesti. Omaakin kerrottavaa ja kysyttävää on paljon. Lasten kädet ampaisevat ylös, kun Teräs esittelee lasikantisessa laatikossa olevaa hyönteiskokoelmaa: ”Mikä on myrkyllisin, mikä vaarallisin?”
Sitten oppilaat saavat lähteä pareittain etsimään hyönteisiä. Petrimaljoin ja hyönteishaavein varustettuina he suorastaan syöksyvät metsästämään hämähäkkejä, kuoriaisia, juoksujalkaisia, muurahaisia ja lieroja. Lämmin kevätaurinko paistaa, joten lentäviäkin hyönteisiä on jo liikkeellä. Luokan pojat parveilevat kangasperhosen ympärillä.
Teräs, Kaunisto ja Porramo auttavat hyönteisten tunnistamisessa, mutta ötököiden vipellyksen ja rakenteiden ihmetteleminen on oppilaille lajintuntemusta tärkeämpää.
Kun hyönteinen on napattu maljan kannen alle, riennetään mikroskoopille. Tuura on asettanut kaksi kannettavaa tietokonetta kannonnokkaan ja kiinnittänyt niihin pienikokoisia hiustenkuivaajia muistuttavat anturit. Nämä Proscope-mikroskoopit ovat lainassa Mobiili LUMA-laboratorio –hankkeesta, jota Tuura vetää Turun yliopistossa.
Lapset oppivat hetkessä kohdistamaan anturin näytteeseen, jolloin suurennus kohteesta ilmestyy tietokoneen näytölle. Kiitollisimpia kuvattavia ovat upeat hämähäkit ja paikallaan pysyvät kuoriaiset.
Ennen kuin parituntinen maasto-opetus on ohi, oppilaat pitävät vielä esittelykierroksen löydöistään. Lopuksi otökät saa vapauttaa takaisin luontoon, antaa oppaille säilöttäviksi tai halutessaan ottaa mukaan omaan hyönteiskokoelmaan. Näytteet edustivat tyypillistä metsäluontoa eikä mukana ollut rauhoitettuja lajeja. Kaunisto ehtii vielä kertoa oppilaiden selän takana vilahtaneesta riikinkukkokehrääjästä sekä linnuista, joiden laulua kuunnellaan Kauniston kännykästä.
Linnuistakin olisi niin paljon kysyttävää, mutta luokan on lähdettävä ruokailemaan. Kiitetään ja heilutetaan: ”Nähdään syksyllä!”. Tulevana syksynä luokat vierailevat yliopistolla, jossa tutustutaan tutkimukseen ja laitteistoon ja katsotaan säilöttyjä näytteitä elektronimikroskoopissa tuhatkertaisina suurennoksina.
Elämyksiä lähimetsistä
Kirkonkulman koulun 3B:n retki oli ensimmäinen yhteensä kuudesta retkestä, jotka pilotissa tehtiin keväällä 2015. Kaksikielisessä hankkeessa mukana olivat Liedon lisäksi Piispanlähteen koulu Kaarinasta ja turkulainen Cygnaeus Skola. 1.-3. – vuosiluokkien retket suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä opettajien kanssa ja ne tehtiin koulujen lähimetsiin, joihin on lyhyt ja turvallinen kävelymatka. Ruotsinkielisten retkien vetäjinä toimi joukko biologian opiskelijoita, jotka kokivat saavansa retkistä hyödyllistä kokemusta koululaisryhmien opastamisesta.
Oppilaiden ja ryhmien keskittymistaidoissa oli eroa, mutta koululaisten suora palaute kertoi idean toimivuudesta. Hyönteisten etsiminen ja löytäminen oli silminnähden kivaa, samoin suurennetun, liikkuvan hyönteisen näkeminen mikroskoopissa.
Oppilaat esittivät vilkkaasti kysymyksiä ja halusivat kertoa omista luontohavainnoistaan. Tulipa joku myös kertomaan retken jälkeen, että hänestä tulee isona biologi.
Opettajille tukimateriaalia maasto-opetuksen järjestämiseen
Opettajat kiittelivät asiantuntijoiden osallistumista: oli selvää, että tämän tyyppisen opetuksen järjestämiseen kaivataan tukea. Ympäristö- ja luonto-opetuksen käytännön toteuttamista tukevaa tietoa ei juuri ole, joten seuraavaa haasteemme on luoda tukimateriaalia, jonka turvin opettajat voivat omatoimisesti toteuttaa opetusta maastossa.
Keväällä 2016 vapaaehtoiset opettajat testaavat ja kommentoivat tukimateriaalin toimivuutta. Samalla luodaan mahdollisuuksia verkostoitua luontojärjestöjen ja oppilaitosten kanssa, jotta opettajat voisivat kutsua paikallisia harrastajia, asiantuntijoita ja alan opiskelijoita mukaan retkille. Myös laitteiston suhteen pohditaan ratkaisuja, joilla koulut voisivat resurssiensa puitteissa hyödyntää tietotekniikkaa ja mobiiliteknologiaa maasto-opetuksessa.
Etäyhteydet hyödyksi
Syksyllä tapaamme opettajat ja oppilaat uudestaan, kun kutsumme luokat yliopistovierailulle. Åbo Akademin skannauselektronimikroskopian (SEM) laboratorion lisäksi lapset pääsevät tutustumaan Turun yliopiston fysiikan laitokselle ja eläinmuseoon. SEM – laboratorion kanssa kokeilemme myös etäyhteyttä, joka mahdollistaa mikroskopoinnin seuraamisen kouluissa sellaisissakin kunnissa, joista ei välimatkan vuoksi ole mahdollista lähteä vierailulle tutkimuslaitokseen.
Teksti ja kuvat: Helen Cooper ja Niina Ruuska.
